Suomen Ragdoll-kissayhdistys ry:n rotuesitteen voit ladata itsellesi tästä.

Johdanto

Ragdoll on kissa, joka hurmaa omaa lemmikkiä etsivän yleensä sinisillä silmillään ja pehmeällä ulkomuodollaan. Kuitenkin, kun rotuun tutustuu paremmin, huomaa, että ragdolleille tyypillisintä on niiden luonne. Ragdollit ovat rauhallisia, seurallisia ja syvästi ihmiseen kiintyviä.

Ragdoll leikkii ja puuhaa iloisena, ja väsyttyään se käpertyy syliisi nukkumaan, ellei sylisi ole sattumalta jo toisen ragdollin valtaama. Toinen leimallinen piirre on nimittäin niiden sukurakkaus. Kun perheeseen on hankittu ensimmäinen ragdoll, tulee tunne, kuin jotain puuttuisi, ja hetken päästä perheessä yleensä asuukin kaksi ragdollia onnellisena toistensa ja omistajansa seurasta.

Historia

Ragdollien (suom. räsynukke) tarina alkaa 1960-luvulta Kalifornian Riversidestä. Rodun kehittäjänä toimi nyt jo edesmennyt rouva Ann Baker. Ragdollien kantaemo oli Ann Bakerin naapurin omistama valkoinen angoratyyppinen kissa, nimeltään Josephine. Josephine oli puoliksi villi, kuten sen aikaisemmat jälkeläisetkin. Eräänä päivänä se joutui auto-onnettomuuteen, ja menetti onnettomuuden seurauksena toisen silmänsä. Traumaattisen kokemuksen jälkeen Josephine viihtyi paremmin kotona ja synnytti pentuja, jotka olivat enemmän ihmisten kanssa tekemisissä. Pennut osoittautuivat luonteeltaan seurallisiksi, lempeiksi sekä tuntuivat veltoilta käsiteltäessä.

Ann Baker onnistui hankkimaan itselleen muutamia Josephinen jälkeläisiä ja näistä hän aloitti kiltin ja ihmiseen täydellisesti luottavan rodun jalostamisen. Hän pääsikin hyviin tuloksiin, ja Annin kasvattien onkin sanottu omaavan aivan erityistä "Ragdoll- taikaa". Ann ei kuitenkaan välittänyt rekisteröidä kissojaan mihinkään yleiseen kissarekisteriin, vaan perusti aivan oman rekisteröintijärjestelmänsä, IRCAn.

Melkein yhtä merkittäviä rodun synnyn kannalta ovat olleet sellaiset kasvattajat, kuten Denny ja Laura Dayton. He kiinnostuivat rodusta 1969 ja he tekivät suuren työn hankkiessaan ragdollille tunnustuksen useimmissa amerikkalaisissa rotukissayhdistyksissä, esim. TICAssa. Heidän työnsä myötä mahdollistui ragdollin kansainvälinen voittokulku, ja Daytonien Blossom Time -kissoja löytyykin kaikkien ragdollien taustalta.

Ragdoll on melkein koko rotukissoja harrastavassa maailmassa nopeimmin suosiotaan kasvattava rotu. Suosion syytä ei tarvitse kauaa ihmetellä, kun on kerran saanut tutustua tämän viehättävän kissarodun edustajaan.

Suomen tilanne

Suomeen ensimmäiset ragdollit tulivat vuonna 1992 Saksasta.Tämän jälkeen niitä on tullut Englannista, USA:sta, Ruotsista, Espanjasta, Italiasta, Kanadasta, Australiasta ja Uudesta Seelannista. Ensimmäinen pentue syntyi vuonna 1993. Sadan ragdollin raja meni rikki keväällä -97 ja maassamme on vuoden 2005 alussa yli 1800 rekisteröityä ragdollia.

Ragdoll on saanut nimensä riepunukkemaisesta olemuksestaan. Kun ragdoll-kissan ottaa syliin, se rentoutuu ja tuntuu veltolta kuin räsynukke. Tämä on puhtaasti luonneominaisuus ja kissa tekeekin niin vain silloin, kun se sitä itse haluaa.

Ragdollien hurmaavin piirre on niiden luonne. Seurallisuus, leikkisyys, lempeys, luottavaisuus, älykkyys ja huumorintaju ovat rodulle tyypillisiä ominaisuuksia. Ragdollit ovat aina siellä, missä ihmisetkin ovat, ja ne osallistuvat kaikkeen, mitä perheessä tehdään. Ne ovatkin luonteeltaan enemmän koiranpennun kuin kissan kaltaisia ja kiintyvät syvästi perheeseensä.

Ragdoll-kissa sopeutuu ylensä nopeasti uuteen perheeseensä. Se pitää lapsista, kunhan tutustuttaminen tehdään asiallisesti ja lapset osaavat kohdella kissaa oikein. Myöskin koiriin sopeutuminen käy yleensä ragdollmaisen elegantisti. Ragdoll vain tulee ja asettuu taloksi, jolloin koirakin ymmärtää sen tulleen omaan kotiinsa ja se siitä. Vaikeampi paikka, kuin muut lemmikit, on ragdollille yleensä yksinäisyys. Etenkin, jos kaikki perheen ihmiset ovat päivät poissa, niin ragdoll kaipaa jonkun muun eläimen seuraa. Eniten ne tuntuvat arvostavan toista ragdollia, jonka kanssa jakaa vuode ja pesutuokiot, mutta toki muunkin rotuiset käyvät.

Ulkonäöltään aikuinen ragdoll on komean näköinen, suuri ja lihaksikas kissa. Naaraat jäävät kuitenkin uroksia huomattavasti pienemmiksi. Kun urokset voivat kasvaa jopa 10-kiloisiksi jässiköiksi, jäävät naaraat usein noin 4-5 kiloa painaviksi tytön tylleröiksi.

Ragdoll kasvaa hitaasti ja nykäyksittäin. Täysikasvuinen se on harvoin ennen kolmatta ikävuottaan. Ragdoll on päässyt Guinnessin ennätysten kirjaan maailman suurimpana kesykissana. Tämä uros painoi runsaat 17 kg.

Ragdollin rotutyypillinen ulkonäkö syntyy sen leveän kolmion muotoisesta päästä ja hieman etukumarasta asennosta. Asento johtuu siitä, että sen takajalat ovat etujalkoja hieman pidemmät. Kolmion muotoista päätä puolestaan  korostavat kolmion jatkeeksi asettuvat korvat, jotka ovat hieman eteenpäin kallistuneet ja kaukana toisistaan. Ragdollien häntä on pitkä ja tuuhea, tassut isot ja pyöreät. Varpaiden välissä on tupsut.

Ehkä huomattavin yksityiskohta ragdollissa on kuitenkin sen siniset silmät. Väristä ja kuvioinnista riippumatta ragdollin silmien tulee olla kirkaan siniset - mitä tummempi väri, sen parempi.

Ragdollien turkki on puolipitkä, kaunis ja hyvin silkkinen. Turkki on pituudestaan huolimatta helppohoitoinen, sillä se ei takkuunnu helposti. Kissaa kannattaa silti alkaa heti pennusta harjata ja kammata säännöllisesti, sillä kampaaminen on myös mukava yhdessäolon hetki sinulle ja kissallesi.

Kuvioinnit:

Ulkonäöltään ragdoll on naamiokissa. Se tarkoittaa, että kissan vartalo on vaalea ja naama, korvat, tassut ja häntä ovat vartaloa tummemmat.

Väreihin voi yhdistyä myös valkolaikkutekijä. Valkolaikkuja voi olla kahta tyyppiä, jotka ovat kuviotyyppeinä nimeltään bicolour ja mitted.

Kaikkiaan kuviointeja on siis kolme:
colourpoint = ei valkoista,
mitted = valkoiset tassut ja
bicolour=valkoista myös naamassa.

Pointit (korvat, naamio ja häntä) hyvin kehittyneet. Naamiossa alassuin oleva "V". Valkoinen vatsa ja jalat ilman tummia laikkuja. Vartalon väri astetta vaaleampi kuin pointtien väri. Valkoiset laikut selässä sallittuja. Nenänpää ja polkuanturat vaaleanpunaiset.

Kuva: Marita Kienanen

Pointit (korvat, maski, jalat, häntä) ovat tummat ja harmoniassa vartalon kanssa. Vartalon värin tulisi olla tasainen juureen asti ja vaaleampi kuin pointin väritys. Värin pehmeät vivahde-erot sallittuja vartalossa ja vatsassa.

Pointit (paitsi tassut ja leuka) sekä vartalon väritys kuten colourpointilla. Valkoiset kintaat etujaloissa. Takajaloissa valkoiset saappaat ulottuen kantapäästä reiteen. Valkoinen raita ulottuu kaulalapusta jatkuen etujalkojen välistä hännän alapuolelle. Valkoinen leuka. Valkoinen piirto nenässä mahdollinen

Kuva: Åsa Petré

Ragdollin perinteiset värit ovat ruskea, sininen, suklaa ja lila, joista kaksi jälkimmäistä ovat erittäin harvinaisia. Ns. uudet värit ovat punainen ja creme sekä värit/lisäkuviot kilpikonna, tabby ja kilpikonnatabby.

Ragdolleilla on eri näyttelyluokkia 60, geneettisesti kilpikonnaa ja tabbya voidaan pitää enemmänkin ns. lisäkuvioina kuin väreinä. Ragdollilla on 3 kuviota; colorpoint, mitted ja bicolor, jotka esiintyvät kaikissa ragdollien väreissä joko ilman lisäkuvioita kilpikonna ja/tai tabby tai niiden kanssa.

Uusien värien sertifikaattioikeudet astuivat voimaan 1.1.2005. Värien nimistä on poistunut aikaisemmin käytössä ollut x-kirjain, ja uuden väriset ragdollit rekisteröidään nykyään Kissaliiton LO-rekisteriin kuten perinteisetkin värit.